Luukku 37 – Juhannuskokko

2000-luvun Suomessa lähes kaikkialla poltetaan juhannuskokkoa kunhan vain sää sen sallii. Tapa on lähtöisin Itä-Suomesta, lännessä poltettiin pitkään vain pääsiäiskokkoja. Perinteisesti kokkoja on sytytetty rannoille ja korkeille maamerkeille, ja kokolle on kokoontunut parhaimmillaan koko kylän väki.

Juhannustulten polttamiseen on muitakin syitä kuin yhteisen juhlan vietto. Kokkotulen on uskottu edistävän ihmisten, kotieläinten ja viljelysten hedelmällisyyttä ja pitäneen keskikesällä liikkuneet pahat henget aisoissa – joidenkin uskomusten mukaan näin on myös annettu auringolle voimaa.

Juhannuskokko on ollut myös osa juhannusyön taikoja ja ennustuksia:

  • Juhannuskokon keskelle asetetaan riuku. Kun kokon palaessa riuku kaatuu, se osoittaa niitä, jotka jäävät vanhoiksi piioiksi.
  • Lempeä nostattaakseen voi hyppiä sammuneen kokon savun yli.

Myös juhannuksena kovaääninen juhliminen ja  juopotteleminen ovat olleet tapoja karkottaa pahaa.

 

 

Lähteet:

Pirta 2/2009 Kati Lampela; Juhannus, Lemmen ja mystiikan juhlaa

http://www.finlit.fi/fi/tietopaketit/vuotuisjuhlat/juhannus/#.WUoopGjyi70 (luettu 21.6.2017)

https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/wiki/Juhannuksen_vietto (luettu 21.6.2017)