83. luukku – kansallispuku

Messuhalli (Töölön kisahalli), Suomen Neito -kilpailun toinen päivä. Finalistit ja varaneidot takahuoneessa. Vasemmalta lukien: finalistit Kaarina Koskinen, Salme Kanerva, Toini Nieminen ja Raija Leppänen sekä varaneidot Kaija Kuosmanen ja Iris Nordman. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto 1953.

Suomessa on yli 500 kansallispukumallia. Ne perustuvat talonpoikaisväestön 1700- ja 1800-luvulla käyttämiin alueilleen tyypillisiin juhlapukuihin, joissa näkyi vaikutteita monista eri muotivirtauksista. Kansallispukuja alettiin käyttää 1800-luvun lopulla kasvaneen kansallisuusaatteen myötä. Silloin koottiin ensimmäiset kansallispukumallit ja kannustettiin pukujen käyttöön juhlatilaisuuksissa.

Suomalaisen kansallispuvun syntymäpäiväksi mainitaan 5.8.1885, jolloin Venäjän keisaripari vieraili Lappeenrannassa. Keisarinna Maria Feodorovnalle annettiin lahjaksi soutuvene, jonka souti juhlapaikalle kahdeksan kansallispukuista neitoa. Puvut edustivat Suomen eri säätyjä ja maakuntia. Nykyisin elokuun 5. päivänä järjestetään kansallispukujen tuuletuspiknikkejä, joissa kansallispukujen omistajat tapaavat toisiaan.

Kansallispukujen mallit perustuvat tarkkoihin tutkimuksiin ja lähteisiin. Jokaisella kansallispuvulla on esikuvansa menneisyydessä. Nykyisin tehdään tarkistuksia jo olemassa oleviin kansallispukumalleihin sekä virallistetaan tarpeen tullen kokonaan uusia esimerkiksi jonkun kotiseutuyhdistyksen toivomuksesta.

Kansallispuku on juhlapuku. Se soveltuu juhla-asuksi kaikkiin arvokkaisiin tilaisuuksiin aina perhejuhlista presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanottoon. Kansallispuvun on kuitenkin oltava asianmukainen kokonaisuus kaikkine osineen. Naisen pukukokonaisuuteen kuuluvat yleensä paita, hame, liivi, esiliina, päähine, korut, sukat ja kengät. Miehen puvussa on paita, liivi ja housut, jotka voivat olla joko polvipituiset tai täyspitkät. Lasten kansallispuvut muistuttavat aikuisten pukuja. Lasten pukuihin ei kuulu päähinettä.

Kansallispuvut eroavat toisistaan alueellisesti. Karkeasti ne voidaan jakaa itä- ja länsisuomalaisiin. Miesten pukujen alueelliset erot ovat pienempiä kuin naisten pukujen. Aikuisen naisen tulee aina peittää päänsä. Länsi-Suomessa naisen päähine on tykkimyssy tai tanu. Karjalaisissa puvuissa käytetään huntua tai sorokkaa. Tyttöjen päähineenä on idässä tinanastoin koristeltu säppäli tai kovitettu pinteli. Länsi-Suomessa tytöt käyttävät silkkinauhaa. Kengät ovat mustat nahkakengät, itäisiin pukuihin käy myös nahanväriset lipposet ja kurpposet.

1900-luvun alussa Helsingissä järjestettiin kansallispukujen ompelukursseja, joilla saattoi ommella oman kansallispuvun. Pukuja on valmistettu myös Hämeenlinnassa Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa. 1910-luvulla Lahdessa perustetussa Helmi Vuorelman kutomossa valmistettiin kansallispukuja vuoteen 2014 saakka. Sen toimintaa jatkaa nykyään Suomen Perinnetekstiilit Oy.

Kansallispuvut ovat olleet erityisen suosittuja 1930- ja 1950-luvuilla. Tänä päivänä kansallispukuja arvostetaan taas, ja työväenopistojen kansallispukukurssit täyttyvät. Vuonna 2017 Suomeen perustettiin kansallispukuharrastajia varten kansallispukuyhdistys Raita ry.

Tietoa kansallispuvuista: www.kansallispuvut.fi