75. luukku – olkikoristeet

Oljet liittyvät joulun viettoon. Linnut ovat perinteisesti saaneet jouluna kaura- tai ohralyhteen. Jo keskiajalta lähtien on olkia levitetty maton korvikkeeksi lattialle, jolloin ne toivat viihtyisyyttä ja samalla lämpöeristystä kylmille lattioille. Olkipukkien esikuvana on nuuttipukki, Nuutinpäivänä kiertänyt olkilyhteeseen pukeutunut mies tai nainen.

Katso tästä olkipukin valmistusohje.

Oljet symboloivat toisaalta seuraavan kesän satoa, toisaalta ne olivat Jeesus-lapsen seimiolkien jäänne. Lattialle levitettyjä olkia ei saanut sotkea tai survoa, sillä silloin vilja olisi lakoontunut seuraavana kesänä. Olkia myös viskottiin kattoon ja ennustettiin orsiin takertuvista oljista tulevan vuoden satoa.

Lattiaoljet olivat erittäin palovaarallisia, ja Turussa ne kiellettiin sakon uhalla 1700-luvun lopulla. Kirkkojen lattiat peitettiin oljin aina 1830-luvulle saakka muistuttamaan Jeesuksen synnyinseimestä. Jouluolkien jälkikäyttöönkin liittyi maagisia uskomuksia. Joulun jälkeen oljet sidottiin hedelmäpuiden ympärille tai levitettiin karjapihaan, jotta karja tervehtyisi. Kourallinen jouluolkia kasvatti hyvän viljan, ja jos jouluoljet poltettiin kaalimaalla, sinne ei kesällä tullut matoja.

 

OLKITÄHTI

Tarvitset askarteluolkia, pumpulilankaa tai koristelankaa sekä vesiastian olkien liottamiseen.

Liota olkia hetki lämpimässä vedessä ja leikkaa ne noin kuuden sentin mittaisiksi yhtä pitkiksi pätkiksi. Ota neljä olkea näppeihisi ja asettele ne tähden muotoon, niin että puristat oljet keskeltä päällekkäin.

Ota noin 30 sentin pätkä lankaa ja kierrä se ensin päällimmäisen oljen päältä, sitten alimmaisen oljen alta jne. Päästyäsi kerran ympäri langan juureen kierrä langat toistensa ympäri, kiristä ja palaa päällimmäisen alta alimmaisen päältä takaisin, niin että lanka on kulkenut olkien molemmin puolin muodostaen pitävän sidoksen. Solmi kiinni tukevasti.