67. luukku – Lucia

Museovirasto / Kari Kankainen 1993

Lucian päivä – valon juhla

Vanhan kalenterin mukaan joulukuun 13. päivä oli vuoden pimein päivä. Kaivattua valoa tuo Lucia-kulkue, joka kynttilöineen ja lauluineen tuo ripauksen lämpöä talven kylmyyteen ja pimeyteen. Lucia-neito on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää. Tapa viettää Lucian päivää saapui meille 1800-luvun lopulla Ruotsista, ja se levisi erityisesti ruotsinkielisille paikkakunnille. Nykyisin Lucia-perinne elää erityisen vahvana suomenruotsalaisessa kulttuurissa, mutta Lucia-kulkue lauluineen on odotettu ohjelmanumero myös suomenkielisissä kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla.

Pyhä Lucia oli Sisilian saarella Italiassa 200-luvulla elänyt kristitty, joka kärsi marttyyrikuoleman. Nimi Lucia tulee latinan kielen sanasta lux eli valo. Alkujaan Lucian päivä on ollut uskonnollinen juhla. Nykyään vain ihastelemme kaunista kulkuetta ja nautimme heleästä laulusta. Juhlapäivän kunniaksi saatamme jopa syödä kiemuraisen rusinapullan.

Suomen virallisen Lucian äänestyksen järjestävät Folkhälsan ja Hufvudstadsbladet. Äänestyksen yhteydessä kerätään varoja hyväntekeväisyyteen.

Perinteeseen kuuluu Napolista peräisin oleva laulu Santa Lucia.

Metsiin jo Pohjolan vaipan luo hanki,
ja maa on valkean verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo,
Pyhä Lucia, Pyhä Lucia.

Museovirasto / Volker von Bonin 1957