66. luukku – kankaan valmistaminen

Loimipainoiset kangaspuut

Vedetään verkaa ja kudotaan sarkaa!

Tekstiilien valmistaminen oli yksi aikaa vievimmistä töistä ennen teollisen kankaanvalmistuksen aikakautta. Siksi vaatteet ja kankaat olivat kalliita ja niitä oli yksittäisellä ihmisellä melko vähän. Vaurauden merkki oli aitta täynnä vaatetavaraa, peittoja ja kankaita. Keskiajan Islannissa kangasta käytettiin jopa rahayksikkönä.

Kankaan valmistus villasta vaati seuraavia työvaiheita:

  • Keri lammas, tai harjaa irtoava villa sen turkista (tämä koski vain muinaisia lammasrotuja, jotka pudottivat villansa syksyisin)
  • Puhdista villasta roskat, lajittele se kuidun pituuden, värin ja karkeuden mukaan
  • Pese villa ja kuivata se ilmavasti. Varo ettei tuuli vie!
  • Karstaa tai kampaa villa, jotta saat ilmavia lepereitä kehrättäväksi.
Karstat ja villaa
  • Kehrää villa käsin joko rukilla tai värttinällä. Kokenut ja taitava kehrääjä saa värttinällä aikaan kuutisenkymmentä metriä lankaa tunnissa. Muista tehdä tasaista lankaa! Kierrettä ei saa olla liikaa, tai valmiista kankaasta tulee vinoa, eikä liian vähän, tai lanka saattaa katkeilla.
Värttinöitä ja villalepereitä
  • Kertaa lanka, eli kehrää se uudestaan, kaksi tai kolme säiettä yhteen ja eri suuntaan pyörittäen kuin ensimmäisellä kerralla.
  • Vyyhteä lanka, sido kiinnityslangat ja pese vyyhdit.
  • Pureta lanka, eli liota sitä liemessä joka valmistaa sen värjäystä varten.
  • Värjää lanka. Tätä varten on ensin pitänyt kerätä tarvittavat kasvit, keittää väriliemi ja valmistaa ehkä kyyppi talven aikana kerätystä virtsasta.
  • Huuhtele ja kuivata lanka.
  • Luo loimi esim. hirsiseinään iskettyjen tappien väliin. Vajaa metrin levyiseen tukevaan sarkakankaaseen tarvitaan noin 700 loimilankaa, joiden pituus tietenkin riippuu loimen pituudesta. Kankaan menekki hameeseen on 2-3 m.
  • Loimita kangaspuut. Nykyisenkaltaisia pyörös- ja vipupuita alkoi ilmestyä Suomeen ammattikutojien käyttöön keskiajalla. Sitä ennen kankaat kudottiin loimipainoisissa pystypuissa, joilla kudottiin seisten.
  • Puolaa kudelankaa. Loimipainoisilla pystypuilla kuteen saattoi tosin syöttää suoraan vyyhdiltäkin.
  • Sitten vain kudotaan ja kas – kangas on valmis!

Pellavasta, hampusta ja nokkosesta on myös valmistettu kangasta.  Se on kalliimpaa, koska kuidun saaminen kasveista vaati sekin useita työvaiheita. Ennen kehräämistä kasvit pitää kerätä, liottaa virtaavassa vedessä tai kasteisella nurmella jopa joitain viikkoja, kuivattaa, loukuttaa eli poistaa puumaiset varren osat, lajitella, pestä ja kammata tai karstata.

Villavyyhtejä kuivumassa

Kuvat: Anu Virolainen