34. luukku – Kahvinjuonti

Kahvi, suomalaisuuden kivijalka

Suomessa juodaan niin paljon paahdettua kahvia, että Suomi on kahvin kulutuksen ykkösmaa. Vuonna 2016 kulutus oli 9,9 kiloa paahdettua kahvia henkeä kohden. Kahvin juominen on sosiaalinen tapahtuma, johon liittyy runsaasti erilaisia perinteitä, tapoja ja sosiaalisia sääntöjä. Tavat ovat aikojen saatossa muuttuneet: tuskinpa enää nähdään tassilta juomista, vaikka vielä muutama vuosikymmen sitten se oli aivan tavallinen tapa nauttia kahvia. Juomisen päätteeksi oli kuppi käännettävä nurin tassin päälle, jotta emäntä tiesi vieraan saaneen tarpeeksi täyttökuppeja.

 

Kahvipöytään käydessä oli tärkeä muistaa kursailla. Kursailulla tarkoitetaan epäsuoraa kieltäytymistä kohteliaisuuden osoituksena. Ei sovi syöksyä heti tarjottavien kimppuun, vaan täytyy odottaa toista käskyä pöytään, mikseipä kolmattakin. Pöytään käydessä on myös tavattu käydä keskustelua siitä, kenelle tulisi ensinnä tarjoilla. Ensimmäisten kuppien tarjoilujärjestys on tarkka. Jos seurueessa on pappi, hänelle tarjotaan kahvia ensimmäisenä. Muutoin tarjoilujärjestys vaihtelee maantieteellisesti: Itä-Suomessa tarjoillaan ensimmäiseksi seurueen vanhimmalle naishenkilölle, Länsi-Suomessa kahvinsa saa ensimmäisenä joukon varakkain henkilö.

Kahviin liittyviä sosiaalisia tapoja, sen luomaa taukoa kesken työpäivän ja kahvikulttuurin ylläpitoa jatkettiin Suomessa silloinkin, kun kahvia ei ollut saatavilla. Toisen maailmansodan aikaan viranomaiset säännöstelivät kahvinsaantia ja siitä tuli haluttu tuote: sitä salakuljetettiin tai vaihdettiin vaikkapa oravannahkoihin ja metsälintuihin. Kesästä 1943 oli myytävänä enää kahvinvastiketta, jossa ei ollut prosenttiakaan aitoa kahvia mukana. Kahvin säännöstely jatkui vuoteen 1954. Nykyisinkin kahvipaketti on taloon vieraille mentäessä hyvä tuliainen, sillä taitaapa jossain kansakunnan muistissa yhä kangastella säännöstelyn aika.

Korviketta, jolla kahvia korvattiin, valmistettiin paahtamalla esim. rukiin tai ohran jyviä ja jauhamalla ne jauhoksi. Jauhoista leivottiin leipää, kakkaroita, jotka murskattiin ja jauhettiin kahvimyllyllä. Paahdettu sikurin juuri oli suosittu korvikkeen raaka-aine. Muita korvikkeen raaka-aineita olivat herne, sokerijuurikas, katajanmarjat ja tammenterhot. Kahvihetken säilymisen eteen todella nähtiin vaivaa.

Kun kahvipöytään sitten päästiin, oli kahvileipä olennaisessa osassa kahvittelua. Pöytään saatettiin todella valmistaa ”sen seitsemän sorttia”. Kahvileivän tarjoaminen oli tärkeä sosiaalinen rituaali, sillä sen kautta aterioitiin yhdessä, mikä vahvistaa ja ylläpitää yhteenkuuluvuutta. Pulla oli yleinen tarjottava ja sitä oli tapana kastaa kahviin, ”topata”, ennen puraisua. Mahdollisesti kuivettunut kahvileipä kostui ja oli helpompi pureskella vähillä hampailla. ”Olkaa hyvä ja ottakaa, pankaa sekaan ja kastakaa” kehotettiin Pohjanmaalla.

Myös astiasto antoi viitteitä kahvihetken merkityksestä. Kun vieraalle katetaan kahvikuppi ja asetti, on kyseessä huomattavasti tärkeämpi juhla, kuin pelkästä mukista kahvia juodessa. Mukista juotu kahvi on arkikahvia, juhlaa varten katetaan asetit ja servietit. Mukien käyttö onkin yleistynyt vasta viime vuosikymmeninä. Mukien keräilystä onkin tullut oma suomalainen piirteensä: Arabian muumimukien keräilyä varten on jopa omia verkkosivuja.

Olipa muki, aikakausi tai kahvin paahtoaste mikä hyvänsä, kahvinjuonnin sosiaaliset merkitykset säilyvät.

                           

Lähteet:

http://www.kahvi.fi/kahvi-lukuina/tilastot/kahvin-kulutus.html (luettu 23.4.2017)

Saarinen, Tuija 2011.  Pannu kuumana. SKS.