33. luukku – Pappilan hätävara

Vieraanvaraisuus ja vierasvara

Kuinkahan monesta kodista löytyy yhä kuivaruokakaapista vierasvaran paikka? Vieraanvaraisuus on ollut itsensä sivistyneeksi luokitelleen kansan tapa kohdata toinen ihminen. Kun maalaistaloon tai pappilaan poikkesi kulkumies, muukalainen tai kyläläinen, oli vieraalle tapana tarjota jotakin: lasillinen raikasta vettä, kupillinen kahvia sokeripalan kera tai pidemmästä matkasta tulleelle yösija aterioineen. ”Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan.” Jos talossa ei ollut ruoka-aika, vieraan oli tyytyminen kahvikupposeen.

Siihen aikaan, kun monet virka-asiat hoidettiin pappilassa, sieltä haettiin myös tietoa maatilanhoidosta, kasveja hyötypuutarhasta, käytiin pyhäkoulussa ja haettiin lääkintäapua. Pappilan vieraanvaraisuus antoi mallin myös muille kylän taloille. Maaseudulla välimatkat olivat pitkiä, ja pihapiiriin tulleelle muukalaiselle tai vieraalle otettiin tavaksi tarjota jotakin. Jos vieras oli merkittävä henkilö, kuten opettaja tai tohtorinna, vierasvara loihdittiin vaikka olemattomista. Näin sai alkunsa kuuluisa Pappilan hätävara.

Talon vieraanvaraisuuteen on voitu joutua luottamaan paljonkin. Vieraalle on pedattu pedit, tarjoiltu parasta ja vierailut saattoivat kestää viikkojakin. Vierailusta ei ollut soveliasta tarjota rahaa, vaan vieraanvaraisuus korvautui myöhemmin ehkä vastavierailulla. Vastavuoroinen vieraanvaraisuuteen nojaaminen saattoi tapahtua myös toisen talon väen vierailulla kuin mihin itse oli jäänyt kiitollisuudenvelkaan. Vieraanvaraisuus oli ikään kuin lahja, jonka antaminen saattoi kiertää.

Kun emäntä valmisteli illallista, oli koko talon mahdollinen apuväki mukana valmisteluissa. Hienoimmat jälkiruoat ja leivonnaiset valmisti emäntä itse, olihan niiden taituruudessa ja onnistumisessa kiinni emännän maine. Nykyisinkin arvostetaan ”jauhopeukaloita”, luetaan prikulleen stailattuja kakkublogeja ja tie sydämiin käy monesti vatsan kautta – erityisesti herkkujen kautta. Reseptejä saatiin ja vaihdettiin vieraiden ja kanssa, ja niitä säilytettiin itse kootuissa reseptivihkoissa.

Kaupungistumisen myötä yllätysvierailut ovat vähentyneet. Vierasvaraisuuden ulkoiset seikat ovat useimmiten kuitenkin säilyneet: vieraalle ryhdytään toimittamaan kahvia, teetä tai virvokkeita hänen saapuessaan. Vierasvaran paikka löytyy yhä kaapeista.

Pappilan hätävara on herkullinen kerrosjälkiruoka, johon voi käyttää niitä aineita, mitä kaapista sattuu löytymään: kuivahtanutta pullaa, leivänpaloja, keksinmuruja… Makuun saa vaihtelua erilaisilla hilloilla ja marjoilla.  Jouluversion voi tehdä luumuhillosta.

Ainekset:

noin 100 g keksejä tai kakkupaloja

250 g mascarpone-juustoa tai 2 dl kuohukermaa

250 g maitorahkaa

0.5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

5 dl pakastemarjoja

1 dl sokeria

  1. Murustele keksit tai jauha ne tehosekoittimessa. Vaahdota kerma tai mascarpone. Lisää joukkoon rahka, mausta sokerilla ja vaniljasokerilla.
  2. Lusikoi annosmaljan pohjalle keksimurua ja sen päälle rahkaseosta. Ripottele päälle lisää keksimurua.
  3. Mausta marjat sokerilla ja sekoita ne lopun rahkan joukkoon. Jaa marjarahka kulhoihin. Koristele annokset piparilla ja marjoilla.

Ohje: Kotiliesi

 

Kuva: Varpuharju Riitta

 

 

Pursotinleivät

200 g voita

100 g sokeria

2 tl vaniljasokeria

1 kananmuna

250 g perunajauhoa

100 g vehnäjauhoa

1 tl leivinjauhetta

Vatkaa voi ja sokeri. Lisää kananmuna voi-sokeri -seokseen hyvin vatkaten. Lisää muut ainekset. Pursota pieniksi renkaiksi. Paista vaaleiksi 150-175 asteessa.

 

 

Lähteet:

Knuuttila, Maarit. Pappilan hätävara – vieraanvaraisuuden taidosta. Karisto 2006.

https://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/pappilan-hatavara (luettu 21.4.2017)

Kivivuori-Halinen Elina ja Tiihonen Seija: Toivo Pekkanen. Kirjapaino Kari Jyväskylä 2014.