20. luukku – Körötyslorut

Kuva: Timo Hukkanen

 

Körötysloruja käytetään kun lasta hyppyytetään eli ”körötetään” sylissä polven päällä. Pieni lapsi nostetaan polven päälle, sitten lähdetään köröttelemään kirkkoon ruskealla ruunalla ja valkealla varsalla. Lopussa lapsi kellahtaa jalkojen väliin. Tunnetuin körötysloru on Körö körö kirkkoon, jossa hyödynnetään säkeiden alkusointuja. Körötysloruja on mukava hokea myös ihan muuten vaan.

 

Körö körö kirkkoon,

papin muorin penkkiin.

Ruskealla ruunalla,

valkealla varsalla,

kolipäällä koiralla,

kirjavalla kissalla,

aittojen alitse,

peltojen peritse,

tätilästä tätilään,

mummolasta mummolaan.

Mummo keitti puuroo,

pikkulinnut lusikat pesi.

Sinä olet Iitu,

minä olen Aatu,

järven rannalla

kivikossa kiinni

saa-aa-aa-aa-tu!

 

Hieman nykyaikaisempi versio körötyslorusta on Hannele Huovin runo Metrolla mummolaan.

Limpsin, lampsin jalkapatikalla, patikalla juu.

Köröttelen, köröttelen kympin ratikalla, ratikalla juu.

Soitan kelloa. Painan nappia. Tällä pysäkillä pois.

Liukuportaita metroon ja metrolla mummolaan.