15. luukku – Helluntai

Suomessa helluntaihin on perinteisesti liitetty paljon enteitä ja toivomuksia.

Helluntain säästä nähtiin enteitä koko kesän säähän, esimerkiksi ”jos helluntaina sataa, niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka”. Yleisesti helluntain sää ennustaa vastakohtaa kesän säälle. ”Jos on helle helluntaina, on paha ilma Juhanina,” Karjalassa sanottiin. Varhaisin helluntain sääennustus löytyy jo keskiajalta. Siinä mainitaan, ettei sade helluntaina ole hyväksi.

Tärkeä tapahtuma oli helluntaisauna. Jos koivu oli jo lehdessä, helluntaina kylvettiin ensimmäisen kerran uusilla vihdoilla tai vastoilla. Tämä kesän ensimmäinen saunavihta heitettiin saunan katolle, ja sen asennosta ennustettiin elämän tärkeitä tapahtumia, esimerkiksi tulevan puolison asuinpaikka tai omaan kuolemaan liittyviä asioita. Saunominen oli myös naimaonnen nostattamissauna, puhutaan lemmensaunasta eli neidiskylvyistä. Neito kylvetään ja lemmennostosanat kuuluivat: ”Nouse lempi liehumahan, kunnia kapuamahan.”

Tunnetuin helluntaihin liittyvä sanonta on varmasti ”jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä”. Helluntai olikin ennen kaikkea leikin ja lemmen aikaa. Nuoret tanssivat, lauloivat ja pukeutuivat parhaimpiinsa. Juuri helluntaina pojat katselivat itselleen aviopuolisoa. Tytöt toivoivat pojilta tunnustuksia, kuten ”heilani on kuin helluntai”. Pohjoisessa naimattomat tytöt saattoivat sanoa: ”En joutunut joululle, enkä päässyt pääsiäiselle, vaan kyllä hellun helluntaille”. Helluntai oli entisajan nuorisolle iloinen juhla, jolloin pidettiin pyhää ja tytösteltiin ja pojasteltiin. Kesäaikaan heilastelusta tuli helpompaa, kun nuoret muuttivat aittoihin asumaan. Myös vanhemmat ihmiset ovat odottaneet helluntaita – aikahan on vuoden kauneinta ja valoisinta: ”Kun ois kesä ja helluntai eikä milloinkaan talvi ja maanantai.”

Myös Karjalassa helluntaina, Troitsana, tehtiin erilaisia taikoja, että säästyttäisiin pahoilta hengiltä ja saataisiin karja- ja sulhasonnea. Karjalassa helluntaita on vietetty myös vainajien muistopäivänä, jolloin tarjottiin vainajille ateria ja hyviteltiin jumalia. Vienan Karjalassa keitettiin helluntailauantaina maitopuuroa ja pantiin siihen voisilmä. Puuro vietiin haudoille vainajien ruoaksi, mutta itse siitä ei syöty. Inkerissä oli vuorostaan tapana asetella helluntaina koivun oksia nurkkiin, ettei ukkonen tekisi vahinkoa. Aunuksen Karjalassa koivut asetettiin talon ulkopuolelle ovien ja ikkunoiden pieliin samaan tapaan kuin juhannuksena.

Nykyään kristityt viettävät helluntaita Pyhän Hengen vuodattamisen päivänä. Helluntai-sanan taustalla on muinaisruotsin pyhää merkitsevä sana hælgho dagher ’pyhät päivät’.

Ritvalan helkajuhlat

Kuuluisimmat helatorstain juhlamenot ovat olleet Sääksmäen Ritvalassa. Menot alkoivat helatorstaina iltapäivällä ja jatkuivat pyhäpäivinä juhannukseen tai heinäkuiseen Pietarin päivään asti. Ritvalassa neidot kerääntyivät kulkueiksi ja vaelsivat kylän teitä rivissä rinnatusten. He lauloivat vanhoja kalevalamittaisia lauluja, “virsiä”, joiden jokaisen säkeen kertosäkeineen kukin tyttörivi toisti. Virsien uskottiin tuottavan onnea sadolle ja sanottiinkin, että Ritvalan vainiot ja pellot lakkaapi kasvamasta ja hedelmiä antamasta, silloin kun kansa näihin (menoihin) kyllästyypi, tai vanhan tapansa heittää”.

Helkajuhlassa kaksi eri suunnista tulevaa kulkuetta yhdistyy ja suuntaa sitten Helkavuorelle. Vuorella neidot asettuvat piiriin, jonka on arveltu symboloivan aurinkoa. Helkavirret alkoivat alkuvirrellä, jonka lopuksi neidot laulavat tekevänsä ”sinestä sillan” ja ”punasta portaan”, mennäkseen niitä pitkin ”jumaloihin puhtahisin”. Keskeisiä helkavirsiä ovat kolme balladia: Matleenan virsi Maria Magdaleenasta, Inkerin virsi kahdesta uskollisesta rakastavaisesta ja Annikaisen virsi Turun neidosta. Loppulaulussa neidot hyvästelevät Jeesuksen ja Äiti Marian ja lupaavat palata ensi vuonna. Sitten he palasivat kylään tanssimaan ja leikkimään.

Helkatapa säilyi pitkälle nykyaikaan. Helkavirsikulkueesta on asiakirjatietoja jo 1700-luvulta. Tapa katkesi 1800-luvun lopulla, mutta se elvytettiin uudelleen 1900-luvun alussa kotiseutujuhlana. Nykyään Ritvalan helkajuhlaa vietetään helluntaina. Vuodesta 1910 helkajuhlan järjestelyistä on vastannut Ritvalan Nuorisoseura.

 

Kuvat: Helsingin kaupunginmuseo, helsinkikuvia.fi