14. luukku – Helatorstai

Lapsia pellolla Vallilassa. 1940-luku. Helsingin kaupunginmuseo, Väinö Kannisto

Helatorstai on kristillinen juhla, jota vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen Jeesuksen taivaaseenastumisen muistoksi. Vanhan kansan mielestä se oli vuoden pyhin kirkkojuhla. Juhlan nimi tulee ruotsin sanasta helig (=pyhä), ja vanhan nivalalaisen sanonnan mukaan silloin ”ei kasva ruoho maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri”. Peräpohjolassa päivä oli aikoinaan niin pyhä, ettei aamulla saanut lähteä ampumaan teeriä tai metsoja, vaikka parhaillaan oli menossa niiden soidinaika. Lintuonni olisi pilaantunut.

Helatorstailla on ollut maaseutu-Suomessa aiempina vuosina vanhoja perinteitä, jolloin on rukoiltu hyvää vuodentuloa. Rukoussunnuntain ja helatorstain välisenä viikkona kuljettiin kulkueina pelloilla rukoilemassa hyvää satoa. Tästä perinteestä juontaa juurensa nykyäänkin monella maaseutupaikkakunnalla pellon äärellä suoritettava kylvöjen siunaus.

Helatorstain juhla-aikaan liittyvät myös Etelä- ja Lounais-Suomen helavalkeat sekä helkajuhlat ja kesäleikkien aloitukset. Helatorstaina varsinkin nuoriso oli liikkeellä. Ilma oli jo lämmin ajanviettoon pihoilla, ja kesä kuitenkin niin alussa, että työt eivät vielä haitanneet ilonpitoa. Valkeitten ääressä väki ”huvitteleiksen hyvällä oluella, soittaen ja hypellen”. Kokoontumispaikat olivat yleensä mäellä, ja niille kokoonnuttiin useana iltana perätysten: leikittiin piirileikkejä, istuskeltiin ja juteltiin.

Lehmää lypsetään Käpylässä pellolla. 1937-1938. Helsingin kaupunginmuseo, Felix Ellonen.

Helajuhlat ja Ukon vakat

Helajuhlan eli toukojuhlan aikana läntisessä Suomessa sytytettiin pelloille ja muille avoimille paikoille kokkoja eli helavalkeita tai toukovalkeita. Samaan aikaan karja laskettiin ensi kertaa laitumelle, minne se ajettiin tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.

Toukokuun lopulla vietettiin myös vakkajuhlia eli Ukon vakkoja. Vakkajuhlat olivat itämerensuomalaisissa yhteisöissä pitäjän tai yhden tai useamman kyläyhteisön järjestämät uskonnolliset pidot. Vakkajuhlat pidettiin joissain tapauksissa pyhissä lehdoissa. Vakkajuhlissa ilmeisesti alun perin uhrattiin vakallinen hyödykkeitä, ainakin ruokaa, ja juotiin pitoja varten valmistettua pyhitettyä olutta. Tätä kutsuttiin Ukon maljaksi tai vakan juomiseksi. Vakkajuhlia kutsuttiin myös Ukon vakoiksi, sillä niissä palvottiin Ukko ylijumalaa, jotta hän tekisi suotuisia ilmoja. Ukon vakat -nimistä juhlaa on voitu viettää arvioiden mukaan 25.5. Ukon vakkoja vietettiin ainakin kevätkylvön yhteydessä sään parantamiseksi. Ensimmäisen suomenkielinen kirjallinen maininta Ukon vakoista on Mikael Agricolalta vuodelta 1548.